Talventuoja LyricsKristus kuuluu historiaan
Ei nykyaikaan, -paikkaan
Tänne Pohjolaan
Kristittyjen hautaan
Julmaan, ajattomaan
Istuin rannan tuntumassa
Yön sineen hukkuen
Kalmankalpeassa loisteessa
Yhä ajatukseni kuolemaa tutkien
Takanani vanhan tammen oksa narahtaa
Yötuulen sylkiessä sen painoa surkeaa
Ja päästä tuntien aamunkoitto kavahtaa
Hirteen vedetyn kristityn kuolemaa
Kylmyys odotti nälkäänsä
Saaden hetken hurmion
Ihmislihan kuolonkankeus
Toi sen luokse nautinnon
Riistäessään, raataessaan
Elämän ulos ihmisestä...
Ryöstäessään, raiskatessaan
Vei liekin, toivon elämästä
Talven myötä tuon uuden kylmyyden
Joka vihaa ja vainoaa
Kylmyys perinnöstä Helvetin
Joka raivaa ja raivoaa
Suunnattoman inhon uumenista
Nousee Pimeys julmuuteen
Silti odotin aamun saapumista
Ja syljin heidän kasvoilleen
